Haaste: suunnitelmien toteutus tökkii

Käsi ylös, kenellä kunnianhimoiset CRM-käytännöt lässähtivät kuukauden jälkeen? Kenellä järjestelmällinen uusasiakashankinta loppui kuudenteen soittoon? Entäs päivitetyn strategian jalkautus: kenellä aiheeseen ei enää palattu (visuaalisesti häikäisevän) PowerPoint-esityksen jälkeen?

Jos nostit käden, voit laskea sen alas ja ruveta miettimään, mikä oikein mättää? Vaikka kevät onkin muuttolintujen aikaa, aina ei voi syyttää monessa organisaatiossa pesivää muutosvastarintaakaan. Joten voisiko ratkaisua etsiä toteutuksesta - eli pitäisikö muuttaa tapaa, jolla muutoksia viedään lävitse?

Ratkaisu: pienin askelin kohti järkevää maalia

Henkilöstön resurssit omaksua uusia toimintatapoja ovat rajalliset. Vaikka pienten yritysten vahvuuksiin kuuluukin, että löysää ei liiemmin ole, tämä toisaalta hankaloittaa kehitysprojekteja, joihin pitäisi löytyä aikaa päivittäisestä tulipalojen sammuttelusta. 

Yksi ratkaisu on pienet askeleet, "baby steps". Kun edetään riittävän maltillista tahtia, organisaatio ei muserru yrittäessään kiihtyä hetkessä nollasta sataan (= täydelliseen toimintaan). Lisäksi tämä tapa on palkitseva: kun henkilöstö näkee ensimmäisen uudistuksen hyödyn, se onkin jo motivoituneempi ottamaan seuraavan askeleen. 

Kun henkilöstölle myydään muutoksia, niille olisi myös hyvä olla joku tolkullinen peruste. Mikäli toimenpiteiden yhteyttä strategiaan ei avata, voivat uudet käytännöt ihan syystäkin tuntua päättömiltä.   

Kehittämistahdin maltillisuus ei kuitenkaan tarkoita, että lopullisen päämääränkin pitäisi olla maltillinen - vaan pikemminkin päinvastoin: "think big - act small". Ja kun tuo jälkimmäinen puolisko tulikin jo käsiteltyä, seuraavaksi on vuorossa ensimmäinen eli "iso ajattelu".